Korttitehdas...

,,,käynnistyi eilen. Ajattelin yrittää, selkäkivusta huolimatta, värkätä Samun kanssa kortteja. Note to myself, juuri 3v täyttäneen lapsen kanssa askartelu ei ole maailman hermoleppoisinta hommaa. Hanskasin kyllä tilanteen hyvin siihen asti kunnes koitti lopettamisen aika, sillon piti pojan päästä räpläämään jokaista juttua ja työntää sormensa kuivumassa oleviin kortteihin.
Hienoja niistä kuitenkin tuli, tosi hienoja. Minä leikkasin tonttuhatut ja Samu ideoi itse loput, liimasi ja piirsi ja halusi laittaa tähdetkin.

Aavistelin jo eilen että taitaa olla naistenvaivat alkamassa. On nimittäin sellainen juttu että toisen leikkauksen jälkeen sain ilokseni eivan järkyttävät menkkakivut, ja ensimmäiset pari päivää menee tuskaillessa, selkä ja lantio on aivan tulessa. Olen viimeiset 1,5 viikkoa pärjännyt ottamalla kerran päivässä yhden 1g Para-tabsin, mutta tänään on mennyt jo 2x1mg Para-tabs ja 2x800mg Burana. Silti särkee ja jalan takaosa sekä ulkosyrjä taas polvitaipeesta alaspäin puolitunnoton/puutunut, tuntuu tosi inhottavalta. Tokihan tuo takareisikin on puolitunoton, mutta siihen on jo tottunut kun ei tee samaa aaltoliikettä mitä pohje ja jalkaterä. Ihme kyllä on ajatukset pysyneet pitkän aikaa suht valoisina. Omalla tavallaan tämän tilan hyväksyminen toi tietynlaisen helpotuksen muuhunkin olemiseen. Minun ei tarvi pärjätä yksin, nyt on todistettu että on syy olla kipeä. Ei tarvitse enää venyä ja vanua ja mennä oman sietorajan yläpuolella, nyt alkaa arjen järjestely helpottaa. Meillähän on tässä etsinnässä lapsenvahti, eli 8h päivässä saadaan lastenhoitaja kotiin. Ei tarvi viedä pieniä vuoropäiväkotiin jossa joutuisivat Janin työvuorojen takia olemaan yötä.


Janille iski joku ihme kodinlaittovimma, sai vihdoin viimein laitettua vessaan väliaikaisen lattian ja on muutenkin järkkäillyt ja siivoillut. Tuo lattia on ihan kamalan näköinen eikä sovi yhtään tuonne, mutta jospa se nyt menisi sen aikaa että saadaan rahat kasaan kylppäriremonttia varten jonka yhteydessä laitatetaan vessakin lattiasta kattoon. Meillä on kaikilla ollut sen verran rankka vuosi että Janikin ilmoitti ettei yksinkertaisesti nyt jaksa alkaa itse remontoimaan. Onhan hänellä toki muutakin tekemistä nyt kun on kotona ollessaan vastuussa kaikista lasten pisuista ja pesuista...

Meillä tuoksuu joulu <3 (eli paska haisee). Tein lanttulaatikot ja kuten huomata saattaa, on joku hiirulainen käynyt jo maistamassakin ;o).

Aamulla...

...katsoin ikkunasta ja totesin taas kelin kovin talviseksi x). Aurinko posotti kirkkaalta taivaalta ja lunta ei näy missään. Sittemmin rupesi myrskyämään ja aurinkokin hävisi muille maille vierahille.

Isi on rakas, isi on lomalla. Isi auttaa vaatteiden pukemisessa ja isiä pitää välillä vähän halata. Äitin mielestä isi on komea ja isillä on maailman seksikkäimmät hartiat/yläkroppa ;o).

Löysin kaapinpohjalta kaverin tekemän mekon jota käytettiin kun Saga oli vauva, mutta sehän mahtui vielä ja on oikeastaan vasta nyt juuri passeli. Saga tykkää, bambinkuva on mielenkiintoinen. Olen niin otettu että ympärilläni on kädentaitoja omaavia ihmisiä, olisi ihana itsekin osata, mutta valitettavasti ne taitaa kuulua sarjaan "not for me".

Kävin eilen ekan kerran heinäkuun jälkeen treeneissä, en ollut kun tunteroisen. Isi oli sillä aikaa lasten kanssa ja Saga oli taas pistänyt Samua ihan kymppi-nolla...Kunnon pikkuemäntä.

Tänään pitäisi käydä kaupassa ostamassa lisää silikonia ja tehdä vessan lattia valmiiksi, johan se on ollut monta kuukautta auki.

Tänään ei ole ohjelmassa yhtään mitään muuta erityistä. Laittelen pikkuhiljaa joulua, taidan värkätä lanttu- ja porkkanalaatikot ja jos leipasis satsin korvapuusteja ja vaniljarahkapuusteja. Ruuaksi possun ulkofilepihvejä, pottuja ja höyrytettyjä rehuja.

Ihanaa...

...Jani jäi melkeen kahden viikon lomalle! Jani, <3, rakas aviomieheni, 34v, viiden lapsen isä, maailman paras ukkelssoni. Jani on ccol, vaikkakin välillä aika bääd.

Ihanaa kuitenkin kun saadaan olla ihan omalla porukalla, johan tässä on menty taas kuusi viikkoa kodinhoitajien voimin. On yllättävän raskasta kun koko ajan joku vieras pyörii nurkissa, täytyy jatkuvasti skarpata ja olla kohtelias. Lapsiakaan ei ihan niin raakasti kehtaa komentaa tai pitää jöötä yllä.

Ollaan tällä viikolla laitettu jouluverhot paikoilleen. Makkarista tuli aika tunnelmallinen ikkunatähtineen päivineen.Keittiön laskosverhot eivät oikein miellytä, ne tarvii jonkn patentin ettei rullattu osa jää roikkumaan. Äiti aiko tuoda olkkariin punaisen ryijymaton, ihanaa!

Samu oli päivän mummulassa, sai vähän jakamatonta huomiota, ja meistäkin oli ihan kiva antaa huomiota pelkästään Sagalle. Sagakin nautti ja jakeli vuolaasti pusuja, myllättiin sängyllä.

Tehtiin vessaan lattia ja siivottiin se lattiasta kattoon, aika kiva nyt kun on lattiapinta eikä kova betoni jalan alla. Vihreät kaapit vaan ahdistaa suuresti, hyi yök, mutta jospa ne sais kylppäriremontin yhteydessä vaihdettua.

Mieli on tänään pysynyt suht aurinkoisena ja särkyynkin on riittänyt yksi Panadol 1g, vaikka koko ajanhan tuo tuolla polttelee. Tavallaan tähän lievään kipuun turtuu, tai ehkä turtuminen on väärä sana, mutta jos on vaan sellanen jatkuva lievä polte, niin sillon pystyy jotain tekemään ja kun tekee niin se kipu unohtuu hetkeksi.

Tein ruuaksi kookoskanaa vihanneksilla, riisiä ja höyrytettyjä kruunuvihanneksia, välillä vähän terveellisempääkin. Mieskin oli urhea ja söi jopa kaalitkin, uskomatonta! Juteltiin eilen pitkä tovi, ja hän lupasi omalta osaltaan tsempata mun painonpudotusta hyväksymällä runsaskasviksiset ruuat ja että välillä olisi ihan salaattejakin. Janihan on oikein perinteinen mies joka on yleensä sitä mieltä että pottu ja liha se miehen tiellä pitää...

Tänään oli hyvä päivä, rentoa yhdessäoloa ilman kolmeveetä. Tais olla eka kerta meidän historiassa kun oltiin näin erillään, teki ihan hyvää. Uhmaikäinen lapsi osaa välillä olla aika rasittava...

Kokeilin tytölle serkkutytön vanhaa ihanaa Lingon&Blåbär-mekkoa, on varmaan kesällä aika söpöskä.

TERVETULOA!

Tässäpä tää nyt olisi, kaikessa komeudessaan eli tyhjyyttä ammottavana. Päätin perustaa blogin jossa kerron rehellisesti ja erittäin suorasanaisesti selkävaivaisen arjesta. Välillä tesktit saattaa olla hyvinkin rankkoja, mutta ethän kiitos heti soita valkotakkisia paikalle. Ajatukset ovat eri asia kuin niiden toteuttaminen =).